Ikuisuuden arkkitehdit

José Monteiro saavutti sen, mihin yksikään Montarion ei ollut pystynyt suurten syklien jälkeen: hän neuvotteli maailmankaikkeuden kanssa.

Hän kieltäytyi keisarin asemasta, esti todellisuuksien yhdistymisen ja tuhosi Perillisten sodan synnyttävän tekoälyn siemenet. Tulevaisuutta ei ollut enää kirjoitettu, mutta vapaudella oli hinta.

Gabriel ja Daniel kutsutaan kaksikymmenvuotiaina maailmankaikkeuden keskukseen. He saavat neuvoston yhdeksän sivilisaation tiedon ja lakkaavat vanhenemasta. He eivät kuitenkaan ole kuolemattomia, eikä mikään alkulaki rankaisisi heidän surmaajiaan.

Heidän on löydettävä tapa vakauttaa kaikki universumit yhdistämättä niitä. Sofian kouluttamina veljekset astuvat neuvostoon vapaina miehinä, mutta todellisuuksien väliset yhteydet katoavat.

Arkistoissa he palaavat oivallukseen: portaali ei kuljeta ihmistä, vaan vakuuttaa universumin siitä, että hän on jo toisella puolella. Ehkä miljoonat universumit voidaan saada tunnistamaan toisensa saman järjestelmän osiksi.

Teorian todistaminen vaatii olemassaolon lakien haastamista. Aika ei vanhenna veljesten kehoja, mutta vie heidän rakkaansa. Kun he puolustavat eri pelastusteitä, suurin vaara voi löytyä heidän välistään.

José rikkoi profetian. Nyt hänen poikiensa on osoitettava, että kohtalosta vapaa tulevaisuus ansaitsee säilyä.