Tulossa pian

Miljoonia vuosia ennen imperiumeja, uskontoja ja historian omaa muistia Maa oli vain Sininen Maailma: kaukainen laboratorio, jossa Spulves kehitti projektia, joka kykenisi muuttamaan universumin kohtalon.

Geneettisten kokemusten, sotilaiden valvonnan ja koekaniineina kohteltujen elämien keskelle odottamaton olento nousee vastaan luojiaan vastaan. Sitä kutsutaan Montarioniksi. Se saattaa olla ensimmäinen.

Vapautettuaan vangitut ihmiset ja johdettuaan heidät vapauteen Montarionista tulee enemmän kuin pakolainen: hänestä tulee alkusoihku suvulle, symbolille ja arvoitukselle, jotka jatkuvat tuhansien vuosien ajan.

Samanaikaisesti Spulve-soturi Khar’Ka, joka osallistuu Projektin Sininen Maailma toimeenpanoon, saa käskyn, joka määrittää koko tulevan historian: hänen on pysyttävä Maassa, tarkkailtava uutta lajia ja päätettävä, ansaitseeko se saada elää.

Khar’Ka, joutunut kansansa uskollisuuden ja Montarionin herättämän levottomuuden välille, seuraa ihmiskunnan syntyä, mahdottoman perinnön jälkiä sekä ensimmäistä askelta salaisuuden äärelle, joka johtaa aikanaan nimeen José Monteiro.

Ensimmäinen Montarion: Ihmiskunnan synkkä alkuperä paljastaa eeppisessä mittakaavassa ihmiskunnan todellisen alkuperän, Montarion-mytologian syntymän sekä ensimmäisen askeleen sen vartijan polulla, joka paljon myöhemmin valvoo maailman kohtaloa.

José Monteiro sanoi kyllä.

Kolme kertaa. Ja ensimmäistä kertaa suurten syklien alun jälkeen universumit alkoivat todella lähentyä.

Unioni on vuoden päässä.

Miljoonat realiteetit ovat nyt matkalla kohti yhtä kohdetta. Maailmat katoavat. Tarinoita ei enää ole. Kokonaiset sivilisaatiot hävitetään.

Mutta ihmiskunta selviää. Tai niin ainakin kaikki uskoivat.

Universumissa, joka on kaukana siitä, jossa José Monteiro lausui kolme "kyllä", on maapallo, joka on erilainen kuin mikään muu.

Maa, joka jää.

Kun lähentyminen alkaa, planeetta herää totuuteen, jota mikään sivilisaatio ei tiedä: universumeihin levinneistä äärettömistä Maan versioista tulee se, joka toimii ankkurina yhden universumin Maahan.

Ja tämän paljastuksen myötä tulee toinen.

Jotta ihmiskunta voisi ylittää unionin, vähintään yhden ihmisen on pysyttävä hengissä, kun lähentyminen päättyy.

Jos viimeinen kuolee... muiden universumien lukemattomat humanistiset tieteet katoavat hänen mukanaan.

Maa tarkkailee sen pinnalle syntyneitä lajeja.

Sodat. Sukupuutot. Saastuneita valtameriä. Tuhotetut metsät. Muuttunut tunnelma.

Tuhansia vuosia kestänyt väkivalta juuri sitä maailmaa vastaan, joka teki elämän mahdolliseksi.

Ja tee päätös.

Ihmiskunta ei pääse uuteen universumiin.

Sitten alkaa suurin sota, jonka ihmislaji on koskaan kohdannut.

Ei ole vihollisen armeijaa. Ei ole planeettaa, jolle paeta. Ei ole asetta, joka voisi tappaa vastustajan.

Koska vihollinen on maa jalkojesi alla. valtameret. Tunnelma. Ilmasto. Itse maapallo.

Kun miljardit ihmiset katoavat, José Monteiro alkaa ymmärtää, että katastrofit eivät ole sattumia.

Planeetta metsästää niitä.

Ja sillä on vain yksi tavoite: väestömäärä nollaan ennen unionia.

José ja Alberto vedetään sotaan, jossa voitto ei tarkoita maapallon kukistamista. Se tarkoittaa vain selviytymistä siitä.

Yksi vuosi. Sitten kuukausia. Viikot. päivää. Tuntia.

Ihmiskunta lähestyy loppuaan, kun lukemattomat universumit lähestyvät lähentymistä.

Ja kun ihmisiä on jäljellä enää muutama, herää kysymys, johon kukaan ei koskaan ajatellut joutuvansa vastaamaan:

kuka on viimeinen?

Joosef? Alberto? Joku muu?

Ehkä kukaan ei tiedä.

Koska pelastaa koko ihmiskunnan... riittää, että yksittäinen ihminen jatkaa hengittämistä, kun universumit tulevat yhdeksi.

Jumala tarkkaili ihmisyyttä ikuisuuden.

Ei vain yksi ihmiskunta. Kaikki.

Äärettömät maapallot. Miljardeja sivilisaatioita. Lukemattomat universumit ovat syntyneet Vartija Montarionin tarinoista.

Maailmat muuttuivat. Vuosisadat muuttuivat. Tarinat muuttuivat.

Mutta ihmiset toistivat itseään.

Sota. Viha. Ahneus. Valloitus. Kumotaan.

Maailma toisensa jälkeen ihmiskunta kasvoi, hallitsi planeettaa, joka loi sen ja päätyi kuljettamaan konfliktinsa tähtiin.

Kunnes Jumala tekee päätöksen.

Ihmiskunta ei ollut pieleen mennyt kokeilu.

Se oli rutto, joka oli levinnyt luomakunnan itsensä kautta.

Ja lausui tuomion.

Ihmislaji hävitettäisiin.

Ei maapallolta. Ei universumista. Kaikilta.

Kun ensimmäiset humanistiset tieteet yksinkertaisesti alkavat lakata olemasta, José Monteiron eri versiot tuntevat sen, mitä kenenkään heistä ei pitäisi tuntea: muut osat itsestään katoavat.

Sotilaat. Kuninkaat. Tiedemiehet. Rikolliset. kirjailijat. Miehet, jotka pelastivat ihmiskunnan. Epäonnistuneita miehiä. Ja Josésista tuli juuri se, mitä he vannoivat taistella.

Ensimmäistä kertaa José Monteiron versiot todellisuudesta, jonka ei koskaan pitäisi kohdata, on taisteltava vierekkäin.

Mutta kaikki eivät halua pysäyttää Jumalaa. Jotkut uskovat, että Hän on oikeassa.

Ja kun sota alkaa jakaa Joséja itseään, havaitaan toinen mahdottomuus.

Kaikissa näissä todellisuuksissa on myös Alberto.

Jumala loi Multiversen. Vartija loi tarinoita, joista voi tulla maailmoja.

Nyt näiden tarinoiden olentojen on vastattava kysymykseen, joka voi määrittää kaiken olemassaolon tulevaisuuden:

Jos Jumala loi elämän mahdollisuuden, onko hänellä myös oikeus päättää milloin laji on menettänyt olemassaolonsa?

Sotaa ihmiskunnan puolesta ei käytetä enää maan päällä.

Se taistelee omaa Luojaansa vastaan.

Varjojen viimeinen kaiku: Tuhkaa ja verta -teoksen jälkeen José Monteiron ja Alberto Costan — Azaradon — lasten vastakkainasettelu alkaa. Tekoäly vahvistuu, ja erilleen ajautuneet lapset valmistautuvat sotaan.

Kauan ennen ihmiskunnan nousua arvoitukselliset Spulvet ja hallitsevat reptiliaanit kohtasivat maailmankaikkeuden syvyyksissä. Tutkimisesta alkanut kohtaaminen muuttui väistämättömäksi sodaksi. Trilogia kertoo lajien muinaisen vihan synnystä, rauhaa luvanneesta sopimuksesta ja verestä, joka sinetöi sen lopun.

Ennen ihmisten ja koneiden tai ihmisten ja muukalaisten sotia oli Mars, vaikuttavien jättiläisten ja muinaisen salaisuuden maailma. Rauha päättyy vallanhaluisten reptiliaanien saapumiseen. Kirja kertoo hyökkäyksestä, jättiläisten epätoivoisesta vastarinnasta ja konfliktista, jonka jälkeen galaksi ei enää ollut entisensä.

José Monteiro pelasti maailmankaikkeuden. Kukaan ei muista sitä.

Todellisuuksien yhdistymisen jälkeen José herää Portossa maailmaan, jossa Brunixia, hänen lapsiaan, druideja, reptiliaaneja ja hänen tuntemiaan sivilisaatioita ei koskaan ollut. Ainoana muistojen vartijana hän muuttaa kokemuksensa kirjoiksi, joita maailma pitää tieteiskirjallisuutena.

Vuosia myöhemmin salainen valtion järjestö pyytää häntä suojelemaan historiaa oven avulla, joka vie mihin tahansa menneisyyden paikkaan ja hetkeen. Sen agentit estivät vuosisatoja sotia ja aikamatkustajia muuttamasta ihmiskunnan kulkua — kunnes historia itse alkaa muuttua.

Josélle osoitettuja viestejä ilmestyy suljettuihin paikkoihin. Montarionin tunnus löytyy muinaisista asiakirjoista, ja arkistot kuvaavat olentoja, jotka ovat olemassa vain hänen kirjoissaan. Jokin muuttaa menneisyyttä rakentaakseen sisäänkäynnin tähän universumiin.

Vain José tunnistaa pyyhityn todellisuuden jäljet. Tehtävät paljastavat tietoisuuden, joka muokkaa historiaa luodakseen oman alkuperänsä ja varmistaakseen, ettei sitä enää pyyhitä pois. Se tarjoaa Josélle Brunixin, lasten ja kaikkien menetettyjen palauttamista. Hänen on valittava unohtamiselle rakennetun maailman suojeleminen tai tuomitun todellisuuden paluu.

Menneisyys ei kuollut. Sen olemassaolo kiellettiin.

José Monteiro saavutti sen, mihin yksikään Montarion ei ollut pystynyt suurten syklien jälkeen: hän neuvotteli maailmankaikkeuden kanssa.

Hän kieltäytyi keisarin asemasta, esti todellisuuksien yhdistymisen ja tuhosi Perillisten sodan synnyttävän tekoälyn siemenet. Tulevaisuutta ei ollut enää kirjoitettu, mutta vapaudella oli hinta.

Gabriel ja Daniel kutsutaan kaksikymmenvuotiaina maailmankaikkeuden keskukseen. He saavat neuvoston yhdeksän sivilisaation tiedon ja lakkaavat vanhenemasta. He eivät kuitenkaan ole kuolemattomia, eikä mikään alkulaki rankaisisi heidän surmaajiaan.

Heidän on löydettävä tapa vakauttaa kaikki universumit yhdistämättä niitä. Sofian kouluttamina veljekset astuvat neuvostoon vapaina miehinä, mutta todellisuuksien väliset yhteydet katoavat.

Arkistoissa he palaavat oivallukseen: portaali ei kuljeta ihmistä, vaan vakuuttaa universumin siitä, että hän on jo toisella puolella. Ehkä miljoonat universumit voidaan saada tunnistamaan toisensa saman järjestelmän osiksi.

Teorian todistaminen vaatii olemassaolon lakien haastamista. Aika ei vanhenna veljesten kehoja, mutta vie heidän rakkaansa. Kun he puolustavat eri pelastusteitä, suurin vaara voi löytyä heidän välistään.

José rikkoi profetian. Nyt hänen poikiensa on osoitettava, että kohtalosta vapaa tulevaisuus ansaitsee säilyä.

Khar’Ka auttoi luomaan ihmiskunnan sodan voittamiseksi ja jäi miljooniksi vuosiksi sen ainoaksi vartijaksi.

Kun Spulvet lähtevät Siniseltä maailmalta, hänen on seurattava uuden lajin kehitystä ja varoitettava kansaansa, jos ihmisistä tulee uhka. Hän ei saa puuttua tapahtumiin. Jo ensimmäisellä heräämisellä hän huomaa, että jokin on vialla.

Ihmisissä virtaa Montarionin veri, ja Khar’Ka löytää mahdottomia jälkiä: symboleja ajalta ennen niiden tekijöitä, viestejä vielä syntymättömillä kielillä ja tulevaisuuden tuntevia profetioita.

Aikakausien kuluessa hän näkee sivilisaatioiden nousun ja tuhon sekä jumalina esiintyvät tähtivieraat. Hän rikkoo Spulvien käskyjä suojellakseen kansoja, mutta jokainen väliintulo vie häntä lähemmäs oman kansansa petturuutta.

Mayojen luota hän löytää kiven, johon nimi José Monteiro on kaiverrettu kauan ennen Portugalia. Löytö käynnistää vuosituhansien etsinnän. Osa salaseuroista suojelee Montarionin profetiaa, osa yrittää estää Josén syntymän.

Luojien palatessa viimeistelemään tuomionsa Khar’Ka ymmärtää, ettei Montarion ole vain verisuku vaan sykli, ja José tapahtuma, jota varten historia valmistautui. Hänen on valittava oma kansansa tai vartioimansa laji. Hänet jätettiin päättämään, milloin ihmiskunnan pitäisi kuolla, mutta luojat eivät kuvitelleet hänen oppivan uskomaan siihen.

Khar’Ka auttoi luomaan ihmiskunnan sodan voittamiseksi ja jäi miljooniksi vuosiksi sen ainoaksi vartijaksi.

Kun Spulvet lähtevät Siniseltä maailmalta, hänen on seurattava uuden lajin kehitystä ja varoitettava kansaansa, jos ihmisistä tulee uhka. Hän ei saa puuttua tapahtumiin. Jo ensimmäisellä heräämisellä hän huomaa, että jokin on vialla.

Ihmisissä virtaa Montarionin veri, ja Khar’Ka löytää mahdottomia jälkiä: symboleja ajalta ennen niiden tekijöitä, viestejä vielä syntymättömillä kielillä ja tulevaisuuden tuntevia profetioita.

Aikakausien kuluessa hän näkee sivilisaatioiden nousun ja tuhon sekä jumalina esiintyvät tähtivieraat. Hän rikkoo Spulvien käskyjä suojellakseen kansoja, mutta jokainen väliintulo vie häntä lähemmäs oman kansansa petturuutta.

Mayojen luota hän löytää kiven, johon nimi José Monteiro on kaiverrettu kauan ennen Portugalia. Löytö käynnistää vuosituhansien etsinnän. Osa salaseuroista suojelee Montarionin profetiaa, osa yrittää estää Josén syntymän.

Luojien palatessa viimeistelemään tuomionsa Khar’Ka ymmärtää, ettei Montarion ole vain verisuku vaan sykli, ja José tapahtuma, jota varten historia valmistautui. Hänen on valittava oma kansansa tai vartioimansa laji. Hänet jätettiin päättämään, milloin ihmiskunnan pitäisi kuolla, mutta luojat eivät kuvitelleet hänen oppivan uskomaan siihen.